Pataljoona on perustettu 20.4.1921, kun Käkisalmen lääni Rykmentti lakkautettiin ja sen ensimmäisestä pataljoonasta muodostettiin erillinen joukko-osasto, Polkupyöräpataljoona 1, joka sijoitettiin Terijoelle Karjalan Kannakselle. Pataljoonan historian voidaan katsoa alkaneen joko Käkisalmen läänin rykmentin I pataljoonan perustamisesta vuonna 1918 tai suositumman version mukaan vuodesta 1921 kun pataljoonasta tuli itsenäinen joukko-osasto.
Perinnepäivä on 11.3. jolla kunnioitetaan Joutselän taistelua 11.3.1555.
Pataljoonan kunniamarssi on Jääkärimarssi.
Pataljoona sai lippunsa 16.5.1923. Lippu oli harmaata silkkiä, reunakoristeessa Karjalan värit, musta ja punainen. Keskellä nopeuden symbolit, nuolet, sekä kaksi hopeista vaakunaruusua ja hopeinen pataljoonan järjestysnumero 1.
16.5.1936 Pataljoona uudelleen nimettiin Jääkäripataljoona 1:ksi ja se sai vaalittavakseen Preussin kuninkaallisen Jääkäripataljoona 27:n perinteet yhdessä muiden samaan aikaan nimettyjen jääkäripataljoonien (JP1-4) kanssa.
Myös pataljoonan lippu uusittiin vuonna 1938. Lipun pohjaväri vaihtui vihreäksi ja reunat Karjalan väreiksi, punaiseksi ja mustaksi. Lippuun kiinnitettäväksi myönnettiin Vapaudenristi nauhoineen. Nykyinen perinnelippu on identtinen vuonna 1938 käyttöön otetun lipun kanssa.
Pataljoonan historiapolku
Pataljoona oli sijoitettuna Terijoelle perustamisestaan 1921 alkaen aina talvisodan alkuun asti.
Jääkäripataljoona 1 taisteli osana Ratsuväkiprikaatia niin talvi- kuin jatkosodassakin. Pataljoona tunnettiin kutsumanimellä ”Rytinä”. Talvisodassa JP1 taisteli mm Kollaalla, Nietjärvellä ja Lemetissä. Välirauhan aikana pataljoona oli Lappeenrannassa.
Jatkosodassa taistelupaikkoja olivat mm Tolvajärven Ristisalmi, Suojärvi, Onkamus, Säämäjärvi, Mundjärvi, Kendjärvi, Kontupohja ja Sunku-Tulvoja. Vuonna 1943 JP1 siirrettiin Kannakselle ylipäällikön reserviksi. Torjuntataisteluissa 1944 taistelupaikkoja olivat mm Mainila, Vammeljärvi ja Muurila. Jatkosodan loppuvaiheessa JP1 taisteli Ilomantsissa.
Lapin sodassa pataljoona ei osallistunut taisteluihin vaan toimi Tornion varuskuntayksikkönä.
Sodan jälkeen Jääkäripataljoona 1 siirrettiin Vaasaan. Siellä pataljoona sai vuonna 1957 alueellisen nimen Pohjanmaan Jääkäripataljoona. Samana vuonna pataljoona sai yksikköviirit, jotka ovat edelleen perusyksiköiden käytössä.
Pataljoona siirtyi Sodankylään 1964 ja sai uuden alueellisen nimen Lapin Jääkäripataljoona 1.7.1966. Pataljoona oli itsenäinen joukko-osasto vuoteen 1979 ja sen jälkeen se on ollut yksi Jääkäriprikaatin joukkoyksikkö. Nykyään Lapin Jääkäripataljoona on miesvahvuudeltaan valtakunnan suurin joukkoyksikkö.
Erityisiä perinteitä
Joutselän taistelun muistomerkki pystytettiin 1931 pataljoonan vastuualueen takaosaan Kivennapaan Mainilan ja Kuokkalan teiden risteysalueelle. Muistomerkki jäi menetettyyn Karjalaan ja on sittemmin tuhottu. Sodankylän varuskuntaan pystytettiin vuonna 1967 muistomerkin näköispatsas, johon on kaiverrettu sodassa kaatuneiden JP1:n sotilaiden nimet.
Sotamarsalkka Mannerheim lahjoitti 14.7.1940 pataljoonalle 10 Suomi-konepistoolia, joihin kiinnitettyihin hopealaattoihin on kirjoitettu ”Jääkäripataljoona l:lle. Sotamarsalkka CG.E. Mannerheim. 1940”. Nämä aseet kulkivat pataljoonan mukana Jatkosodan taistelut. Aseista kahdeksan selvisi sodan melskeiden läpi. Yksi näistä hopealaatoin varustetuista kunniakonepistooleista on Sotamuseossa Helsingissä, toinen on Jalkaväkimuseossa Mikkelissä ja kolmas Jääkäriprikaatin perinnehuoneessa Sodankylässä. Yksi kiertää Lapin Jääkäripataljoonassa vuoden parhaan perusyksikön kiertopalkintona. Neljä aseista on kunniavartioaseita ja niillä varustetaan lippuvartio kaikkiin paraateihin.
Kahdelle pataljoonan sotilaalle on myönnetty Vapauden Ristin 4. luokan Mannerheim-ristit: Alikersantti Toivo Ovaska (ritari n:o 89) sekä luutnantti Eino Laihiala (ritari n:o 172). Nämä molemmat ristit ovat Jääkäriprikaatin perinnehuoneessa samoin kuin ennen talvisotaa pataljoonan toimistoupseerina palvelleen Wolf Halstin (ritari n:o 157) ristikin.
Rajakaste sai alkunsa vuonna 1926, jolloin pataljoonan sotilaita alettiin kastaa rajasisseiksi Terijoella Jäppisen sillalla Veriojan suulla. Rajakaste päättyi pyhään valaan ja rajakastetodistuksen saamiseen. Nykyisin Lapin jääkäripataljoonassa kastetaan valmiusyksikön sotilaat.
Lapin jääkäripataljoonan lippu ja perinteet
Lapin Jääkäripataljoonan perinteet juontavat vuoteen 1921 ja Karjalan Kannakselle, Terijoelle. Samalla seudulla vuonna 1555 käydyn maineikkaan Joutselän taistelun taistelupäivä 11. maaliskuuta, on edelleen Lapin Jääkäripataljoonan perinnepäivä.
Ensimmäisen lippunsa pataljoona sai vuonna 1923. 30-luvun puolivälissä pataljoona sai nimekseen Jääkäripataljoona 1 ja vaalittavakseen jääkäreiden perinteet. Tällöin pataljoona sai toisen lippunsa. Järjestyksessään neljäs lippu vihittiin 11.3.1987. Lahjoittajana oli Jääkäriprikaatin Kilta.
Lipun vihreä pohjaväri kuvaa jääkäreiden toimintamaastoa – metsää. Ristissä olevat kultaiset nuolet kuvaavat jääkäreiden iskuvoimaa ja nopeutta. Reunakuviointi muistuttaa pataljoonan synnyinseudusta. Punainen ja musta ovat Karjalan värit. Jääkäripataljoonan lippu on kulkenut pataljoonan mukana raskaat sota-ajat Karjalan kannaksella ja Vienan Karjalassa. Tunnustuksena toiminnastaan pataljoona kantaa lippunsa tangossa Vapaudenristiä nauhoineen.
Sodan jälkeen on pataljoona ollut sijoitettuna joksikin aikaa Lappeenrantaan ja lähes 20 vuodeksi Vaasaan, jossa joukon nimi muutettiin Pohjanmaan Jääkäripataljoonaksi. Pohjanmaan Jääkäripataljoona siirtyi Sodankylään 2.8.1964 ja sai nimekseen Lapin Jääkäripataljoona. Jääkäriprikaatin saatua oman lippunsa on Lapin Jääkäripataljoonan lippu säilynyt pataljoonan perinnelippuna.
Lapin Jääkäripataljoonan lippua vartioivat sotilaat kantavat Sotamarsalkka Mannerheimin Jääkäripataljoona 1:lle lahjoittamia kunniakonepistooleja, jotka pataljoona sai kiitokseksi talvisodan ansiokkaista taisteluista. Tällaista kunnianosoitusta ei saanut mikään muu sodanaikainen joukko-osasto.
