Jalkaväki on kehittänyt määrätietoisesti kykyään taistella pimeällä – niin teknologian kuin koulutuksen keinoin. Pimeätoimintakyky perustuu ennen kaikkea hyvin koulutettuihin taistelijoihin ja johtajiin, mutta myös nykyaikaisiin pimeänäkölaitteisiin ja niiden käyttöosaamiseen.
Kehitys alkoi varovaisesti jo 1990-luvulla, jolloin pimeätoimintaa tukemaan hankittiin ensimmäiset valonvahvistimet ja lämpötähtäimet. 2000-luvulla kehitys kiihtyi: käyttöön otettiin kotimaisia pimeätähtäimiä, lämpökameroita ja kypäräkiinnitteisiä tähystimiä. Taistelija-hankkeen myötä jalkaväen pimeätaistelukyvyn kokonaisvaltainen kehittäminen nousi keskiöön. Nykyisin suurin osa jalkaväen yksiköistä kykenee liikkumaan, havainnoimaan ja käyttämään aseitaan tehokkaasti myös pimeässä ilman näkyvää valoa.
Uusimpien hankintojen kohteina ovat lämpökamerateknologia, SWIR-tähystimet (Short Wave Infrared) sekä kehittyneet omatunnistemerkit, jotka helpottavat joukkojen yhteistoimintaa pimeässä. Samalla uudet varusteet, kuten ergonomiset korkean leikkauksen kypärät ja yhtenäistetyt virtalähteet, tukevat taistelijan jaksamista ja toimintakykyä.
Teknologinen etumatka ei kuitenkaan yksin riitä – keskeistä on, että jokainen taistelija osaa käyttää ja huoltaa välineitään, ja että joukot kykenevät hyödyntämään niiden mahdollistaman suorituskyvyn täysimääräisesti. Pimeätaistelu on osa modernia taistelukenttää, ja Suomen jalkaväki on valmis kohtaamaan sen haasteet.
Lue lisää Jalkaväen vuosikirjasta sivulta 93 majuri Jari Tiilikan kirjoittama artikkeli ”Jalkaväen pimeätaistelukyvyn kehitys 2030-luvulle”.
