Sotilaskoulutuksen, joka tuottaa sotilaallisen maanpuolustuksen vaatimaa suorituskykyä, tulee elää ajassa. Koulutuksen muodoissa ja perusteissa on pyrittävä jatkuvaan kehittämiseen. Tällainen kehittämishakuisuus tarkoittaa jatkuvaa pyrkimystä sisältöjen ja menetelmien kriittiseen tarkasteluun ja uuden tiedon seuraamiseen sekä kokemusten systemaattiseen keräämiseen ja analysointiin. Näin toimimalla uusi tieto siirtyy koulutuksen kautta osaamiseksi.
Ajattelun kannalta kehittäminen edellyttää sekä valmiutta kyseenalaistaa nykytila että motivoitunutta määrätietoisuutta muutoksen ajamiseksi. Sotaan valmistautumisen taustalla olevat vaatimukset muuttuvat jatkuvasti, ajoittain pikkuhiljaa, joskus nopeasti. Toimintaympäristöihin ilmestyy uusia yllättäviä tekijöitä kun kriisit luovat myös uusia merkityksiä jo olemassa oleville asioille. Sodista ja taisteluista saadut opit, esimerkiksi Venäjän laittomasta sodasta Ukrainassa, on kyettävä nostamaan sotilaskoulutuksen kannalta käytännöllisiksi ohjeiksi.
Uudet teknologiat ja olemassa olevien teknologioiden uudenlainen soveltaminen sekä niiden laajeneva käyttö ovat osoittautuneet merkittäviksi elementeiksi. Droonien käyttö taistelukentällä on nykyisin laajempaa ja monimuotoisempaa kuin aiemmin oli ennakoitu. Jää myöhempien arvioiden varaan, miten tehokasta tai kokonaisuuden kannalta merkittävää niiden käyttö on ollut. Julkisten lähteiden perusteella näyttää siltä, että Ukraina on osoittanut luovuutta toimintamallien ja tekniikoiden käyttöönotossa sekä valmiutta luoda innovatiivisesti taisteluiden vaatimia teknologisia ratkaisuja.
Ihminen on kuitenkin edelleen operaatioiden ja taisteluiden keskipisteessä. Kaikkien asejärjestelmien käyttäjänä on ihminen, kaikki joukot koostuvat ihmisistä. Ratkaisevan tärkeää on yksilöiden toimintakyky, sotilaiden tahto ja taito. Osaavista ja toimintakykyisistä yksilöistä muodostuu suorituskykyisiä joukkoja maavoimien torjuntakyvyn rakentamiseksi. Operaatioiden mahdollisuudet kulminoituvat joukkojen suorituskykyyn, joka puolestaan perustuu yksilöiden koulutustasoon, taipumuksiin ja kykyihin.
Suorituskyvyn kehittäminen räätälöimällä ja kokeilemalla erilaisilla uusilla tavoilla edellyttää yksilöiltä erityisiä taitoja, valmiuksia ja taipumuksia, joita voidaan nimittää innovaatiokompetensseiksi. Tämä tarkoittaa muun muassa luovaa ja ennakkoluulotonta ajattelutapaa, päämäärätietoisuutta ja ongelmanratkaisun taitoja. Nämä ajattelun taidot luovat valmiutta jatkuvaan oppimiseen. Niihin tulee yhdistyä alan uusimman tiedon hallinta ja työympäristö, joka auttaa muodostamaan uusia, arvokkaampia ja monipuolisempia kokonaisuuksia.
Organisaatiolta ja työympäristöltä edellytetään muutosvalmiutta eli valmiutta uusiutua mahdollistamalla luova toiminta. Haastavaksi luovan kehittelyn ja muutoksen mahdollistamisen tekee vaatimus epäonnistumisen sietämisestä, sillä epäonnistumisia väistämättä tulee. Luovuuteen kuuluukin hallittu ja harkittu riskinotto sekä kyky sietää epävarmuutta. Ratkaisuja ei tietenkään sodankäynnin viitekehyksessä voi tehdä pelkästään intuitiivisesti, saati impulsiivisesti. Luova ajattelija kykenee kehittämään annettuja perusteita hyödyntämällä toimivia vaihtoehtoja jotka ylittävät määrämuotoiset jäykät tuotteet tehokkuudessa. Luovuus on myös kykyä syntetisoida eli yhdistää ratkaisuja toimiviksi kokonaisuuksiksi monimutkaisissa toimintaympäristöissä.
Luovuutta ja kehittämiseen suuntautumista voidaan ajatella säätelevän sen, miten yksilö ja yhteisö suhtautuvat virheisiin. Tahattomat virheet ja epäonnistumiset tulisi nähdä oppimisen mahdollistajina eli tilanteina, joista saadaan uutta tietoa. Epäonnistumisia ei tulisi peitellä, eikä niistä pitäisi rangaista. Avoin ja ymmärtävä asenne virheisiin auttaa yksilötasolla ottamaan vastaan haasteellisia ja vaikeita tehtäviä.
Operaatiotaito ja taktiikka voidaan nähdä luovina ja omaperäisinä ratkaisuina, joilla pyritään yllättämään vihollinen. Näin tarkasteltuna kyse on eräällä tavalla oveluudella jymäyttämisestä. Käyttöön tulee jatkuvasti uusia teknologioita ja käyttötapoja joiden uusiutumissykli on nopea. Välineiden tai toimintatapojen integrointi ja muokkaaminen sekä osaamisen kehittäminen samassa syklissä ovat koulutuksen haasteita. Keskeinen kysymys onkin, mitä edellyttää uusien välineiden tai kokemusten saaminen käyttöön mahdollisimman tehokkaasti ja mahdollisimman pienellä viiveellä? Tulisi tavoitella asetelmaa, jossa ennakoivasti kehitetään omia toimintamahdollisuuksia ja osaamista vastustajaa nopeammin. Vähimmäistasona voidaan pitää sitä, ettemme anna vastustajan yllättää meitä. Ei ole suotavaa herätä “kasakan nauruun.”
Lue lisää: https://www.doria.fi/handle/10024/188321
————————
Tämä on tiivistelmä on Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitoksen
tutkimusteeman Joukko, johtaja, sotilas toinen julkaisu, jonka
vertaisarvioidut artikkelit on kukin tavallaan ankkuroitu
sotilaspedagogiikan viitekehykseen. Kirjan ovat toimittaneet Antti-Tuomas Pulkka ja Juha Hollanti Maanpuolustuskorkeakoulun Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitokselta.
