Talvinen toimintaympäristö asettaa jalkaväelle erityisiä vaatimuksia. Kylmä, tuuli, kosteus ja pimeys heikentävät sotilaan fyysistä ja psyykkistä suorituskykyä, lisäävät tapaturmien riskiä ja vaikeuttavat johtamista. Oikein toteutettuna talvikoulutus ja kylmän huomioiminen eivät kuitenkaan ole vain selviytymistä – ne voivat tarjota jalkaväelle merkittävän suorituskykyedun. Puolustusvoimien talvikoulutusoppaan mukaan kylmän vaikutukset näkyvät nopeasti sekä yksilön että joukon toiminnassa, ellei niihin varauduta järjestelmällisesti.
Kylmän vaikutus sotilaan toimintakykyyn
Kylmä kuormittaa elimistöä monella tasolla. Lihasten ja nivelten jäykistyminen heikentää liikkuvuutta ja nopeutta, hienomotoriikka kärsii ja reaktiokyky hidastuu. Samalla energiankulutus kasvaa merkittävästi, mikä lisää ravinnon ja levon merkitystä.
Pitkittyessään kylmäaltistus vaikuttaa myös havainnointikykyyn, päätöksentekoon ja vireystilaan. Sotilas ei välttämättä itse huomaa toimintakykynsä heikkenemistä, minkä vuoksi ryhmän sisäinen seuranta ja johtaminen korostuvat.
Lämpötasapainon ylläpito – perusta kaikelle toiminnalle
Sotilaan lämpötasapaino on keskeinen edellytys taistelukyvylle. Se perustuu kolmen tekijän hallintaan: kerrospukeutumiseen, liikkeen säätelyyn ja taukojen käyttöön.
Kerrospukeutumisessa tavoitteena on kosteuden siirtyminen iholta pois ja eristävän ilmakerroksen säilyminen. Liiallinen pukeutuminen johtaa hikoiluun, joka kylmässä muuttuu nopeasti toimintakykyä heikentäväksi tekijäksi. Toisaalta tauoilla lisälämmön on oltava nopeasti saatavilla.
Ryhmätasolla tämä tarkoittaa:
- liikkeen ja kuormituksen ennakointia
- taukojen suunnittelua sää ja tehtävä huomioiden
- käskyjen antamista siten, että varusteiden säätö on mahdollista ilman tarpeetonta altistumista
Pään, käsien ja jalkojen suojaaminen – kriittiset alueet
Suurin osa kehon lämmöstä haihtuu pään alueelta. Riittävä pään suojaus – erityisesti tuulisessa säässä – on välttämätöntä. Myös kaulan ja kasvojen suojaaminen vähentää kokonaislämmönhukkaa merkittävästi.
Kädet ovat jalkaväen toimintakyvyn kannalta kriittiset. Aseenkäsittely, viestivälineiden käyttö ja ensiapu vaativat toimivaa hienomotoriikkaa. Kerroksellinen käsien suojaus ja käsien pitäminen kuivina ovat avainasemassa.
Jalkojen osalta paleltumavammojen riski kasvaa nopeasti, jos jalat kastuvat tai verenkierto heikkenee. Oikeankokoiset jalkineet, kuivat sukat ja tauoilla tapahtuva jalkojen huolto ovat yksinkertaisia mutta ratkaisevia keinoja vammojen ehkäisyssä. Sanomalehtiä voi käyttää saappaiden kuivattamiseen, jos ei ole mahdollista kuivata niitä muuten.
Johtaminen ja ryhmän vastuu kylmässä
Talviolosuhteissa johtaminen korostuu. Taistelijaparin ja ryhmänjohtajan vastuulla on:
- seurata kaverin ja alaisten vointia sekä kylmäoireita
- puuttua ajoissa hikoiluun, paleluun ja uupumukseen
- huolehtia tauotuksesta, ravinnosta ja nesteytyksestä
Viimeaikaisissa selvityksissä on todettu, että paleltumavammoja syntyy usein tilanteissa, joissa kylmäaltistus pitkittyy huomaamatta tai toimintaa jatketaan liian pitkään ilman palautumista. Tämä korostaa ennakoinnin ja tilannetietoisuuden merkitystä kaikilla johtamistasoilla.
Talvi jalkaväen vahvuutena
Talvi ei ole pelkkä haaste – se on myös mahdollisuus. Hyvin koulutettu ja kylmänhallintaan tottunut jalkaväki kykenee toimimaan olosuhteissa, joissa vastustajan suorituskyky heikkenee merkittävästi. Talviosaaminen on perinteisesti ollut suomalaisen jalkaväen vahvuus, ja sen ylläpito edellyttää jatkuvaa koulutusta ja kokemusten hyödyntämistä.
Talvisen toimintakyvyn perusta syntyy arjen koulutuksessa: pienistä rutiineista, kaverin huolenpidosta, johtajien esimerkistä ja kylmän systemaattisesta huomioimisesta. Näin jalkaväki säilyttää toimintakykynsä – ja etunsa – myös vaativimmissa olosuhteissa.
Lisätietoa ja lähteitä:
Talvikoulutusopas
Maanpuolustuskoulutus (MPK) kurssitarjonta mm. Sotilaan talvitaidot naisille.
Videoita:
Talvikoulutusta Jääkäriprikaatissa